KOLMEN SILLAN REITTI on kartalle koottu omatoiminen kävelyreitti, joka esittelee Kalasataman, Mustikkamaan ja Kulosaaren historiaa ja nykyisyyttä, luontoa ja kulttuuria, julkista taidetta, arkkitehtuuria. Kolmen sillan reitti alkaa Suvilahden vanhan voimalan edestä ja kulkee Kalastaman kaupunginosan halki Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle (jossa useita reittivaihtoehtoja) ja Mustikkamaan sillan kautta Kulosaareen, sieltä reitti etenee Kulosaaren siltaa ja Itäväylää pitkin Sörnäisten rantatielle päättyen lopulta takaisin Suvilahteen. Kolmen sillan reitin voi kiertää , joko kävellen, juosten tai pyöräillen. Reitin avulla voi tehdä myös kotiseutumatkailua Kalasataman lähialueille. Kohteiden esittely alla

KOLMEN SILLAN REITTI on kartalle koottu omatoiminen kävelyreitti, joka esittelee Kalasataman, Mustikkamaan ja Kulosaaren historiaa ja nykyisyyttä, luontoa ja kulttuuria, julkista taidetta, arkkitehtuuria. Kolmen sillan reitti alkaa Suvilahden vanhan voimalan edestä ja kulkee Kalastaman kaupunginosan halki Isoisänsillan kautta Mustikkamaalle (jossa useita reittivaihtoehtoja) ja Mustikkamaan sillan kautta Kulosaareen, sieltä reitti etenee Kulosaaren siltaa ja Itäväylää pitkin Sörnäisten rantatielle päättyen lopulta takaisin Suvilahteen. Kolmen sillan reitin voi kiertää , joko kävellen, juosten tai pyöräillen. Reitin avulla voi tehdä myös kotiseutumatkailua Kalasataman lähialueille. Kohteiden esittely alla

KOLMEN SILLAN REITTI

 

Kolmen sillan reitin kohde esittelyt

1. Suvilahti Nykyään Suvilahdeksi kutusuttu alue on entinen voimalaitosalue, jossa toimi Helsingin kaupungin Suvilahden höyryturbiinivoimalaitos. Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnitteleman höyryvoimalaitoksen rakennustyöt alkoivat 1908 ja ensimmäinen rakennusvaihe saatiin päätökseen heinäkuussa 1909. Voimala oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen teräsbetonirunkoinen teollisuusrakennus ja samalla se oli Helsingin kunnallisen sähkölaitostoiminnan alku. Suvilahden höyryvoimalaitoksen toiminta päättyi vuonna 1974 ja vuoden 1984 aikana tilat muutettiin kaupungin energialaitoksen varasto- ja liikuntatiloiksi, jolloin purettiin kaikki voimalan koneet, samalla tehtiin myös kovakouraisia muutostöitä sisätiloihin. Suvilahden entisen sähkövoimalan ja kaasulaitoksen alueeseen kuuluu nykyään yhdeksän rakennusta, kaksi kaasukelloa ja piha-alue. Rakennustaiteellisesti merkittävä voimala-alue on muutettu lähinnä erilaiseen kulttuurikäytöön.Suvilahden kulttuurikeskuksessa on muun muassa kulttuurialan työntekijöiden työhuoneita, ravintoloita, ja graffitigalleria. Suvilahdessa toimii myös Eesti Maja – Viro-keskus.

2. Kalasatama Kalasataman kaupunginosaa rakennetaan entiselle 170 hehtaaria käsittävälle Sörnäisten satama-alueelle Vanhankaupunginlahden rannoille. Kun kaupunginosa lopullisesti 2030-luvulla valmistuu, on siellä 25 000 asukasta. Kalasataman pitkän rakentamisvaiheen aikana alueella asutaan, työskennellään ja siellä liikutaan. Asukkaiden viihtyvyyden lisäämiseksi Kalasatamaan on esillä julkista taidetta ja osa taideteoksista on pysyviä. Kalastaman taideteoksista mainittakoon taiteilija Villu Jaanisoon noin kuusimetriä korkea Kuukkeli veistos (Junonkatu 2) . Muita teoksia ovat Timo Heinon Veteen piirretty viiva (Capellan puistotie 3). Marjukka Korhosen Istuinveistokset (Parrulaituri ja Capellanaukio). Uuden Kalasataman asuinalueen ensimmäinen ja suurin oleskelu-, toiminta- ja tapahtumapuiston ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 2017. Alueen satamahistoriasta muistuttavat kadut joille on annettu laivojen nimiä, jotka ovat käyneet aikoinaan Sörnäisten satamassa, joka toimi vuosina 1863-2008. Kalasatama nimi viittaa Vanhakaupunginlahdella aikoinaan toimineeseen kalastusalusten satamaan. Alueen saaret, kuten Kyläsaari, Iso ja Pieni Verkkosaari, Sompasaari ja Hanasaari ovat hautautuneet nykyisen Kalasataman alle.

3. Isoisänsilta Isoisänsilta avattiin vuonna 2016 ja se yhdistää Kalasataman ja Mustikkamaan. Se on saanut nimensä Mustikkamaan Isoisänniemen mukaan, joka puolestaan on saanut nimensä saarella asuneen merimies-kalastaja Viktor Wilhelm Wickmanista (1844–1917). Isoisänsilta on Suomen pitkäjänteisin kevyen liikenteen silta, sen kokonaispituus on 170 metriä. Isoisänsilta sai Vuoden Silta 2017 -tunnustuspalkinnon.

4. Mustikkamaa Vuonna 1921 Mustikkamaasta muodostettiin kansanpuisto, nykyisin siitä käytetään nimitystä ulkoilupuisto. Mäntykankaisessa ja kallioisessa saaressa risteilee useita polkuja ja saarta kiertää rantapolku. Mustikkamaan uimaranta on saaren itäosasta, se on kesäisin valvottu uimaranta. Rannalta löytyy mm. pukusuoja, suihku, WC, kuntovälineet sekä kioski.

Kaupunki antoi Helsingin työväenyhdistykselle vuonna 1921 luvan ravintolan rakentamiseen saarelle. Kulosaaren perustajiin kuulunut Karl Lindahl suunnitteli rakennuksen ja se rakennettiin talkootyönä. Huvilarakennus ja ravintola Alia otettiin käyttöön vuonna 1922. Nykyään ravintola toimii tilausravintolana.

Mustikkamaalla on myös Syötävä Puisto, se on kaikille avoin, talkoovoimin ylläpidetty hyötykasvipuutarha. Saarelta löytyy myös urheilukenttä, joka jäädytetään talvisin. Kentän vieressä on seikkailupuisto Korkee. Hyvälumisina talvina saarta kiertää jopa hiihtolatu ja Mustikkamaan kesään kuuluu lisäksi kesäteatteri.

Saaren kautta kulkee siltayhteys Korkeasaaren. Korkeasaaren sillan Mustikkamaan puoleisessa päässä on kahvila-ravintola. Mustikkamaata on alun perin kutsuttu Sinivuorenmaaksi (Blåbergslandet), ”koska sateen jälkeen saaren kalliot näyttivät sinisiltä”.

5. Mustikkamaan silta Vuoteen 1964 saakka Mustikkamaalle matkustettiin laivalla. Siltayhteys Kulosaaren kautta saareen tuli, kun valmistui Hopeasalmen ylittävä silta. Korkeasaaren silta valmistui kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sillan vieressä, Mustikkamaan koillisrannalla vastapää Kulosaarta, sijaitsee telakka-alue, joka liittyy merkittävällä tavalla saaren historiaan. Siellä on toiminut telakoita ja veneenrakentajia aina 1800-luvun lopulta saakka. Näitä yli 100-vuotisia perinteitä jatkaa nyt Hopeasalmen Telakka Oy. Sillalta, telakan takaa erottuu kallioluodolta arkkitehti Armas Lindgren suunnittelema Kulosaaren Casino, se valmistui vuonna 1915 sekä Kulosaaren puolelta Wihuritalo (Lars Sonck 1917).

6. Kulosaari AB Brändö Villastad – Kulosaari -yhtiö perustettiin vuonna 1907 tarkoituksenaan muodostaa tuolloin vielä asumattomaan Kulosaareen uudenaikainen huvilakaupunki. Alueen asemakaavan laati Lars Sonck. Kulosaari oli osa Helsingin maalaiskuntaa vuoteen 1922 asti, jolloin muodostettiin Kulosaari-niminen kunta, jonka virallinen nimi oli Brändön huvilakaupunki.

Kunta ehti toimia runsaat 20 vuotta, kunnes se liitettiin osaksi Helsinkiä vuonna 1946. Kulosaaren ensimmäinen rakennusvaihe 1900-luvun alussa keskittyi Kulosaarentien ja sen lähikatujen vaiheille, joita reunustavat aikakauden tyylin mukaiset jugend-villat. Arkkitehti Armas Lingrenin suunnittelema Suomen ensimmäinen rivitalokokonaisuus Ribbingshof valmistui niin ikään Kulosaarentien varteen vuosina 1916-1917.

Olennaisena osana Kulosaaren kuuluu myös Lars Songin piirtämä Wihurin linna. Näyttävä jugendrakennus valmistui vuonna 1917 alun perin Kulosaaren rantahotelliksi. Saaren korkeimmalla paikalla on Armas Lindgrenin suunnittelema Kulosaareen kirkon kellotorni vuodelta 1931. Katujen nimissä vilahtelevat monet alueen ilmeeseen vaikuttaneet arkkitehdit ja myös tasavallan presidentit. Lisäksi Kulosaaressa sijaitsee monen maan suurlähetystöt.

Saaren Vanhankaupunginlahden puolella, pienessä Leposaaressa, sijaitsee Kulosaaren hautausmaa, jonne pääsee pengertietä pitkin. Hautausmaa on perustettu vuonna 1921. Saaressa on Armas Lindgrenin piirtämä kappeli.

7.Kulosaaren silta Helsingin kantakaupungin ja Kulosaaren yhdistävä puusilta avattiin Suomen itsenäistymisen aikoihin vuonna 1918. Avattavalla sillalla liikennöi myös raitiovaunut, mutta rakenteiden heikkouden takia ne korvattiin busseilla vuonna 1935. Hieman ennen talvisotaa bussipulan takia raitiovaunulinja käynnistettiin uudelleen.

Raitiovaunuliikenne päättyi lopullisesti 1950-luvun alussa. Raitiovaunuliikennettä Kulosaareen oli jo ennen siltaa. Vuosina 1910-1919 raitiovaunut ylittivät Brändö-nimisellä lautalla Sörnäisten lauttarannan ja Kulosaareen välisen salmen.

Uusi silta Kulosaareen valmistui vuonna 1957. Bruno Kivisalon suunnitelmalla teräsrunkoisella sillalla on pituutta 321 metriä ja se on ensimmäisiä hitsattuja siltoja Suomessa. Sillalla on leveyttä 32 metriä ja sillan alikulkukorkeus on noin 7 metriä (veden pinta vaihtelee).

Sillalle suunniteltiin alun perin myös metroliikennettä, mutta se ei toteutunut. Metrolle rakennettiin myöhemmin oma silta Kulosaaren sillan pohjoispuolelle. Sillan perusparannus toteutettiin 2010-luvun alussa. Sillan kautta kulkee seututie 170, eli Itäväylä.

8. Kalastaman metroasema ja Redi Kun Helsinki vuonna 1550 perustettiin nykyisen Vantaanjoen suistoon huomattiin pian, että valinta oli sittenkin huono. Syynä oli matala merenlahti, nykyinen Vanhankaupunginlahti, joka vaikeutti kauppa-alusten liikennettä kaupunkiin.

Kaupungille ryhdyttiin etsimään uutta paikkaa ja paikaksi valikoitui Sörnäisten niemi. Joka oli todettu myös erinomaiseksi satamanpaikaksi. Uuden Helsingin kaavan teki Tukholman kaupungininsinöörinä työskennellyt Anders Torstensson. Hänen kynästään hahmottui niemelle renessanssi-ihanteiden mukainen kaupunki, jota vielä linnoituslaitteet ympäröisivät.

Sörnäisten niemi havaittiin jo Torstenssonin suunnittelutyön aikana liian ahtaaksi paikaksi uudelle kaupungille. Vaikka kapea niemi tarjosi hyvät puitteet linnoitusrakennelmille, mutta se ei juurikaan antanut mahdollisuutta kaupungin kasvulle. Niinpä Sörnäisten niemelle suunnitetu asemakaava jäi toteutumatta. Tämän jälkeen katseet kääntyvät Vironniemelle, jonne sitten uusi Helsinki valmistuikin.

Torstensson suunnitelmien maisemissa on nyt Kalasataman metroasema ja Redin kauppakeskus sekä sen modernit pilvenpiirtäjät.

9. Sörnäisten rantatie Sörnäisten rantatie on tärkeä sisääntulo väylä Helsinkiin idän ja koillisen suunnasta, samalla se yhdistää Itäväylän kantakaupunkiin. Aikaisemmin Sörnäisten rantatie oli keskeinen katu Sörnäisten teollisuus- ja satama-alueelle, sen reunaa pitkin kulki myös Sörnäisten satamarata, joka ulottui aina Hakaniemen torille saakka. Suureksi liikenneväyläksi katu muuttui 1950-luvulla, kun Kulosaaren uusi silta valmistui.

©Juhani Styrman / Kallion kävelyfestivaali