Kallion kävelyfestivaali

Kävelykulttuuria ja kaupunkiopastuksia vuodesta 2005

Muukalaiskatu 3:n esikuvana pidetään New Yorkin Flatior Buildingia. Talon alkuperäistä rustikointia (harkoitus, ulkoneva muuripinta) näkyy alimmissa kerroksissa. (JS)

Talo kortteli 101. kiilamaisessa kärjessä

Tämä sivu esittelee kotiseutumatkailua kohteita Helsingissä.

Selim A. Lindqvist aloitti arkkitehtiopiskelut jo 16 vuotiaana ja valmistui arkkitehdiksi syksyllä 1888, hän oli tuolloin 21 vuotias. Opintojen ohella nuori Selim teki jo arkkitehdin töitä. Kesällä 1888 ”viittä vaille arkkitehti” sai tehtäväkseen suunnitella Ullanlinnassa olevan telakka-alueen kiilamaisen korttelin no 101. kärkeen talon.

Lindqvist piirsi tontille nelikerroksisen asuintalon, jossa jokaisessa kerroksessa oli yksi asunto kerrosta kohti. Kapenevan rakennuksen päätyyn tuli komeat salongit, joka kerrokseen.

Lindqvist muutti perheineen asumaan taloon vuonna 1906, jolloin hän rakennutti itselleen ullakolle kattoikkunoilla varustetun ateljee- ja toimistohuoneen.

Vuonna 1936 tehtiin talon osalta muutossuunnitelma, joka muutti talon ulkonäön totaalisesti. Arkkitehti Max Frelander korotti taloa kolmella kerroksella. Talo sai nykyisen silmiin pistävän muotonsa kun kapeaan kärkeen tehtiin pyöristetty täydennys. Katolle tuli vielä katettu kattoterassi. Kattoterassin vaiheet herättivät 1950-luvulla keskustelua, se lasitettiin luvatta. Terassia ei enää ole, se liitettiin 2000-luvulla osaksi ullakkoasuntoja.

Talon muutos on herättänyt keskustelua, lähinnä kiitettävässä mielessä: ”arkkitehti-ideologiat sulautuvat toisiinsa mutkattoman luontevasti". Tällä viitataan kahden eri arkkitehtuurityylin uusrensanssi ja funktionalismin yhteen sovittamisella. Toisaalta kritiikkiäkin on kuultu: "merkittävän arkkitehdin ( Lindqvist) teoksen muuttaminen tunnistamattomaksi on taidehistorian ja rakennussuojelun arvostuksia hämmentävä, varsinkin jos muokkaaja ei ole arvostettu arkkitehti”.

Selim A. Lindqvist ehti nähdä nuoruutensa työn muodonmuutoksen. Hän kuoli talvisotaa edeltävänä keväänä 1939. 

Juhani Styrman

(Lähteitä: Kolmas Helsinki; Juha Ilonen (AtlasArt), Arkkitehti Selim A. Lindqvist ; Asko Salokorpi (RAK).

Alla kuvat: Rakennuksen alkuperäinen arkkitettuuripiiros. Talo kuvattuna vuonna 1900.

Talon alkuperäinen arkkitehtuuripiirros vuodelta 1887, Vuorimiehenkadun puolelta nähtynä. (Arkkitehtuurimuseo)

Talon julkisivu Muukalaiskadun puolelta vuonna 1900. HKM / A. E. Rosenbröijer)

Vuorimiehenkatu 1:n päätyfasaadi on vaikuttava näky.

Ankerias korttelin pirut ja peikot

Tämä sivu esittelee kotiseutumatkailua kohteita Helsingissä.

Uusgotiikka eli neogotiikka (esiintyy myös muodossa gootti) on arkkitehtuuri tyylisuunta, joka kukoisti 1800-luvulla ja pidetään yhtenä 1800-luvun kertaustyyleistä. Gotiikan juuret ovat myöhäiskeskiaikaisessa linna- ja kirkkoarkkitehtuurissa.

Helsingissä goottityyliä löytyy vähän. Tunnetuimmat ovat Johanneksen kirkko ja Ritarihuone. Tyylille ovat ominaista suippokärkiset tornit ja ns. ruusuikkunat, ehkä tunnusomaisinta tyylille ovat kuitenkin koristelun piru- ja taruolennot. Ullanlinnan kulmilla, hieman piilossa, Vuorimiehenkadulla on yksi vähemmän tunnnetu goottityylinen asuinkerrostalo Helsingissä.

Talo on merkitty arkkitehtitoimisto Heikel-Lindqvistin nimiin ja se on valmistunut vuonna 1897 (vuosiluku julkisivussa). Julkisivut on suunnitellut Selim Lindqvist. Hän oli ollut samoihin aikoihin suunnittelemassa Berlinin katollisita varuskuntakirkkoa. Tältä matkalta Lindqvist omaksui myös gootityylin vaikutuksia ja se näkyy Vuorimiehenkadun julkisivuissa.

Talon perusilmettä hallitsee sen päädyssä olevat piru- ja taruolennot sekä horisontaalinen jako sokkeliosan ja varsinaisten kerrosten välillä. Sen jakaa vielä selkeä vaakalista, joka tuo rakenukseen levollista arvokkuuta.

Vuorimiehenkatu 1:n rakenutti kapteeni Werner Schatelowitz, myöhemmin hän myi kiinteistön ”talonomistaja” K. Sundströmille, hän puolestaan teki talosta kaupat Suomen valtion kanssa vuonna 1901. Taloon muutti kenraalikuvernöörin toimisto, aikaan jolloin kuvernöörinä oli itse Bobrikov. Myös Kyösti Kallio pääministerinä toimiessaan on asunnut talossa 1920-luvulla. Talo oli pitkään valtion omistuksessa, nykyään jokaista yksityiskohtaa myöten suojeltu talo on ”normaali” asuinkerrostalo. Vuorimiehenkatu 1 sijaitsee Ankerias korttelissa, joka konkonaisuutena on hätkähdyttävän komea. Kotiseutumatkailijan on syytä vierailla myös korttelin Tähtitorinmäenkadun puolella, josta löytyy vielä arkkitehti C.R. Rosenbergin suunnitelma uusrensanssi palatsi.

 

Peikot kannattelevat julkisivun koristepylväitä ja ovat miettiväisen näköisiä.

”Ruusukuvio” on tuttua kuvastoa uusgotiikka tyylissä.

Notre Damesta karanneet pirut vartioivat taloa ja kannattelevat samalla myös parvekkeita.

Aidan tolppista tuttu ruusu toistuu myös julkisivukoristelussa.

Ankerias-kortteli on kokonaisuudessa näkemisen arvoinen. Edessä Tähtitorinkatu 4 vuodelta 1895 (arkkitehti C.R. Rosenberg), sen takana Vuorimihenkatu 1 (Tähtitorninkatu 2).